Roberto heräsi Marjukan yksinpuheluun.

"Voi luoja.. ei olisi pitänyt juoda niin paljon. Mutta minkäs teit. He yrittivät kaikin voimin lytätä minut ja ideani mallitoimistosta, enkä voinut muuta kuin juoda lisää, jotta sain rohkeutta sanoa heille vastaan. Taisin suututtaa Camillan.. No jaa. En ole ikinä pitänyt hänestä. Hän on niin itserakaskin. En kaipaa häntä, enkä niitä muitakaan. He ovat vain kateellisia, koska heillä ei ole rahaa eikä bisnesvainua perustaa omaa mallitoimistoa. Minä näytän heille, näytän heille kaikille. Mallitoimistostani tulee SimCityn paras!"

Roberto ei saanut enää nukutuksi, joten nousi vaimonsa kanssa samaan aikaan. Muistot eilisillasta saivat hänet hetkeksi kauhun valtaan, sillä tässä samassa sängyssä hän ja Veeruska olivat pelehtineet, harrastaneet järisyttävää seksiä! Mahtoiko Marjukka haistaa Veeruskan halvan, kirpeän hajuveden lakanoista? Jos haistoikin, hän ei sanonut mitään, vaan jatkoi jauhamista eilisillasta.

"Kaikin puolin tapaaminen meni kuitenkin hyvin. Esittelin heille samalla uutta merkkilaukkuani ja pystyin suorastaan näkemään kateuden Camillan silmissä! Kerroin hinnankin, oikein suureen ääneen. Tiedätkö, kulta, paras tunne ikinä on se, kun kerron omistavani jotakin hirveän kallista ja näen, miten he sulkeutuvat kuoreensa kateellisina. Ja kotiin päästyään he kärttävät miehiltään samanlaista! Mutta minä olenkin askelen edellä, ja seuraavalla tapaamisella minulla onkin jo uusimman muodin mukainen laukku, edellisen mentyä jo muodista. Sitten he yrittävät noloina peitellä muodista menneitä, vasta ostettuja laukkujaan ja väittävät, että se on ollut heillä jo kauan, mutta he alkoivat käyttää sitä vasta nyt. Mokomat typerykset! Minä olen mallimaailman kiistaton kuningatar."

"Niinpä oletkin, rakas", Roberto kiirehti keskeyttämään saadakseen puhetulvan loppumaan. Hän suuteli vaimoaan hellästi huulille. "Ja hyvää huomenta vain sinullekin."

"Mene pesemään hampaasi, Roberto! Hengityksesi haisee", Marjukka valitti suudelman loputtua ja riensi pukeutumaan.

Lounaalla Roberto ja Veeruska kohtasivat ensi kertaa sitten viime yön. Roberto yritti esittää viatonta, mutta Veeruska katseli häntä avoimesti ja hymyili. Marjukka ei kuitenkaan huomannut mitään, vaan puheripuli oli palannut ja hän kertoili taas eilisestä tapaamisestaan ystävättäriensä kanssa.

"Juulia kertoi, että hänen miehensä vie hänet pian lomamatkalle vuoristoon. Vuoristossa on tietty kamalan ohut ilma, joka ei voi olla hyväksi iholle, mutta muuten se kuulostaa niin eksoottiselta, että minäkin rupesin pohtimaan asiaa. Mitä jos menisimmekin vuoristoon lomalla, sen rantalomakohteen sijasta? En halua, että saat taas auringonpistosta ja joudut makaamaan koko päivän huoneessa sillä välin, kun minä makoilen rannalla ja näytän epätoivoiselta, yksinäiseltä, köyhältä sinkkunaiselta!"

"Minusta vuoristo kuulostaa huonolta lomakohteelta", Roberto vastasi ykskantaan. "Mitä siellä voi edes tehdä? Patikointi ja laskettelu eivät ole minun juttujani. Minusta mennään vain sinne rantalomalle, mutta tällä kertaa minä pysyttelenkin suosiolla sisällä. Ja sitä paitsi, eihän kukaan edes näe sinua yksityisellä rannallamme!"

"Silti", Marjukka jupisi. "Sinulla on hyvä vartalo. Tietysti haluan esitellä sitä kaikille, vaikkei kukaan olisi katsomassa."

Puhe vartalosta sai Veeruskan kikattamaan ja Roberton hermostumaan. Hän ei jatkanut keskustelua pidemmälle.

Lounaan jälkeen Marjukka lähti manikyyriin. Roberto pysäytti Veeruskan ruokailuhuoneen ovella.

"Siitä eilisestä.. ethän kerro siitäkään Marjukalle?" Roberto kysyi epävarmasti. "Hän ei saa tietää siitä. Sen on jäätävä meidän salaisuudeksemme."

"Tietysti, isi", Veeruska vastasi kujertaen. "Miksi kertoisin? Olisin tyhmä, jos tekisin niin. Sittenhän emme voisi enää koskaan tehdä sitä uudestaan."

Roberto ei vastannut, vaan lähti huoneesta väkinäisesti hymyillen. Hänen puolestaan se sai jäädä yhteen kertaan, vaikka se olikin ollut upeampaa kuin kenenkään muun kanssa.. Veeruska oli hänen tytärpuolensa, hitto soikoon! Tästä tulisi vielä vaikeuksia. Nyt pitäisi vain unohtaa koko juttu. Ehkä Veeruskakin unohtaisi, kunhan löytäisi taas uuden pojan.

Iltapäivällä Marjukan yhä ollessa asioilla Roberto jatkoi kesken jäänyttä shakkipeliään. Yllättäen sisäkkö Sirpa tuli hänen luokseen.

"Mitä nyt?" Roberto kysyi laiskasti. "Tarvitsetko jotakin?"

"Minä kuulin kaiken eilen, herra", Sirpa aloitti. "Kuulin, mitä teitte Veeruska-neidin kanssa."

Roberto kauhistui ja syöksyi istuimeltaan niin, että shakkinappulat lentelivät.

"Sirpa, voi Sirpa. Pyydän, ethän kerro Marjukalle. En tahdo hänen tietävän. Sitä paitsi se oli virhe, enkä koskaan enää tee sitä. Marjukan ei tarvitse saada tietää siitä", hän kiirehti selittämään kauhusta kankeana.

Sirpa hymyili. "Herra, en kerro kenellekään, jos saan jotakin itselleni."

"Tietysti, ihan mitä ikinä haluat!" Roberto voihkaisi. "Annan sinulle kaiken! Tahdotko kenties palkankorotuksen? Tai vapaapäivän? Saat vaikka kaksi! Tai kolme!"

"Tahdon jotakin muuta", Sirpa vaati. "Herra, olen aina rakastanut teitä. Suokaa minulle rakkauttanne. Kohdelkaa minua kuin rakastajatartanne. Suudelkaa minua, ottakaa minut käsivarsillenne, viekää minut vuoteeseenne ja rakastelkaa minua. Sitten lupaan olla hiiskumatta sanaakaan Marjukka-rouvalle."

Roberto ei epäröinyt hetkeäkään. Hän vei sisäkön makuuhuoneeseensa ja kahmaisi tuon oitis kuumaan suudelmaan. Hän oli valmis tekemään mitä tahansa saadakseen Sirpan pitämään suunsa kiinni kuulemastaan. Hän ei ollut edes vihainen sisäkölleen, sillä tämä oli pienempi paha kuin palkankorotus tai vapaapäivä. Sirpan rakkaudentunnustusta hän ei sen suuremmin noteerannut, vaan päätti keskustella siitä myöhemmin. Nyt hän kuitenkin kiirehtisi, sillä Marjukka olisi vielä tovin poissa. Veeruskakin oli kaupungilla, joten ei ollut pelkoa, että heidät yllätettäisiin.

Ilta alkoi jo hämärtää, kun he olivat rakastelleet. Sirpa makasi alastomana ja tyytyväisenä hänen vieressään, ja Roberto tuijotti kattoon pohtien tapahtunutta. Hän oli aina luottanut Sirpaan, eikä siksi pelännyt tuon pettävän lupaustaan. Sitä paitsi, nainen vaikutti niin tyytyväiseltä, ettei varmasti tekisi sitä. Sirpa sai hänet jopa lupaamaan toisen kerran joskus tulevaisuudessa, senkin vastineeksi siitä, ettei kertoisi Marjukalle. Roberto suostui.

Kun he saivat vaatteet päälleen, Roberto pyysi Sirpaa vaihtamaan lakanat vuoteeseen.

"Siinä on pelehditty jo liian monta kertaa. Marjukka alkaa pian epäillä jotain vieraista tuoksuista", hän selitti Sirpalle. Sirpa ymmärsi mistä oli kyse ja lupasi vaihtaa lakanat mitä pikimmiten. Hän vielä kiitteli herraansa ja kehui tuon miehuuden kokoa.

Kun Sirpa alkoi vaihtaa lakanoita, Roberto riensi baarikaapille ja otti vahvinta alkoholia, mitä löysi. Tämä oli hänelle jo miltei liikaa: hän oli rakastellut sekä tytärpuolensa että sisäkkönsä kanssa. Kumpikin olivat ehdottoman kiellettyjä, sillä hän oli naimisissa ja onnellinen. Vai oliko sittenkään? Siis onnellinen. Roberto pohti tätä ryystäessään alkoholia ja irvistellessään. Samalla hän päätti mielessään, ettei tekisi samaa uudestaan lähiaikoina. Vasta, kun häntä alettaisiin kiristää, sitten hän ehkä myöntyisi taas makaamaan jonkun kanssa, mutta toistaiseksi hän päätti pidättäytyä.

Marjukka tuli kotiin hieman myöhemmin ja oli hyvällä tuulella. Hän esitteli upeita uusia kynsiään miehelleen ja kihersi.

"Eivätkö ole kauniit? Rakastan niitä! Miten sinun päiväsi meni, kulta?"

"Tavallisesti. Pelasin shakkia", Roberto valehteli muina miehinä ja ihaili muka siististi hoidettuja ja lakattuja kynsiä.

"Kulta.. haluan rakastella tänään. Olet niin miehekäs! En voi vastustaa sinua", Marjukka sanoi äkkiä, ja ennen kuin huomasikaan, Roberto oli viety makuuhuoneeseen.

Niin Roberto rakasteli myös vaimoaan. Kaikeksi onneksi huhut hänen miehuudensa koosta eivät olleet pelkkiä huhuja, ja väsymättömän siitosorin lailla hän rakasteli myös Marjukkaa yhtä tulisesti ja kiihkeästi kuin tytärpuoltaan ja sisäkköään. Omantunnon pieni pistos rinnassa meni närästyksen piikkiin, ja Roberto antautui himoilleen. Marjukka ei epäillyt mitään.

Juuri kun Roberto ja Marjukka kellahtivat väsyneinä ja raukeina vuoteelle rakasteltuaan, Veeruska kirkui huoneestaan: "ISIIIIIIIIII!"

Roberto pahoitteli, ja ryntäsi pukemaan vaatteita ylleen.

"Mitä nyt, kultaseni?" Roberto kysyi hätääntyneenä nähdessään hysteerisen ja itkuisen Veeruskan.

"Isi", Veeruska nyyhkäisi. "Tämä on kamalaa. Luulen, että olen raskaana! Ja lapsi saattaa olla sinun.."

"Ah, minun on saatava jotakin rauhoittavaa!" Marjukka Mammona huudahti ja kaatoi lasinsa täyteen kalleinta baarikaapista löytämäänsä viskiä. "Olen menossa tapaamaan vanhoja malliystäviäni, enkä tule selviämään niiden haaskalintujen nokituksesta hengissä ilman alkoholin rauhoittavaa vaikutusta."

"Miksi menet, jos et tahdo nähdä heitä?" hänen miehensä, Roberto Mammona, kysyi shakkipelinsä äärestä. Hän ei aina ymmärtänyt tuoreen vaimonsa mielenliikkeitä.

Marjukka sieppasi lasin baaritiskiltä niin raivokkaasti, että se miltei läikkyi, ja riensi korkokengät kopisten miehensä luokse.

"Roberto, senkin idiootti. Minun on saatava kertoa tytöille uusimmasta hankkeestani, ikiomasta mallitoimistosta! He muuttuvat kateudesta vihreiksi kuullessaan, että minä perustan kilpailevan yrityksen. Odotapa vain, muutaman kuukauden kuluttua, kun yritykseni tahkoaa rahaa, he ryömivät luokseni polvet verillä ja anelevat yhtiökumppanuutta tai edes työtä mallitoimistossani. Sitten minä jakelen heille almuja hyväntahtoisesti ja saan pisteet paitsi älykkyydestä, myös todistuksen siitä, että olen heitä parempi! Mallinaikani ovat jo ohitse, minä keskityn nyt isompiin ympyröihin, joissa liikkuu isompia rahoja."

Roberto pyöritteli silmiään ja söi siirsi sotilastaan eteenpäin.

"Minun pitäisi tosiaan olla jo menossa", Marjukka voihkaisi ja kulautti loput viskistä kurkkuunsa. "Ehkä otan taskumattiin hieman lisää, matkaa varten. Tarvitsen nyt rohkeutta. Pienikin virheliike tai väärä sana, ja he räkättävät minulle. Sitä riskiä en halua ottaa."

Marjukka kaivoi baarikaapista esiin taskumatin ja täytettyään sen riensi Roberton ohi huikaten: "Heippa, honey! Älkää turhaan odotelko minua illalliselle. Tulen myöhään kotiin!"

Roberto murahti vastaukseksi.

Roberto syventyi juuri takaisin shakkipeliinsä kiitollisena ihanasta hiljaisuudesta, joka huoneeseen lankesi Marjukan lähdettyä, kun viereisestä huoneesta riensi hänen tytärpuolensa Veeruska. Veeruska oli tapansa mukaan pukeutunut hyvin paljastavaan, niukkaan toppiin, jossa hänen rintansa olivat tyrkyllä (Roberto oli ostanut Veeruskalle, tämän pyynnöstä, 17-vuotissyntymäpäivälahjaksi silikonirinnat ja nyt tyttö ei muuta tehnytkään, kuin esitteli niitä kaikille pienissä paidoissaan). Roberto oli tyytyväinen tytärpuoleensa, joka taas oli tyytyväinen rintoihinsa.

"Isiiiii", Veeruska mankui. Roberto kurtisti kulmiaan. Veeruska kiusasi häntä tahallaan kutsumalla häntä isiksi ja venyttämällä sanan loppua kimeästi, kuin pikkutyttö konsanaan. Toisinaan se huvitti Robertoa, mutta tänään se lähinnä ärsytti.

"Mitä nyt?" Roberto kysyi.

"Hamsterissani on jotain vikaa, isi. Se ei liiku", Veeruska valitti. "Tule katsomaan sitä!"

"Olet varmaan vaan syöttänyt sitä liikaa", Roberto mutisi ja siirteli nappuloita. "Minähän sanoin jo, ettei sitä saa jatkuvasti syöttää! Se lihoo, eikä kohta enää pysty liikkumaan. Sitten se kuolee."

"Mutta isi, en ole syöttänyt sitä! Se vain makaa paikallaan kuin kuollut!" Veeruska monkui. "Se ei ole syönyt koko päivänä mitään. Tulisit nyt katsomaan, isi! Minua pelottaa, että se on kuollut!"

Roberto huokaisi syvään ja myöntyi lopulta.

Roberto seurasi tytärpuoltaan tämän huoneeseen, jossa Veeruska juoksi oitis hamsterihäkilleen. Pikainen vilkaisu riitti kertomaan Robertolle, ettei hamsteri tosiaan liikkunut. Ruskea karvakerä makasi paikoillaan eikä tehnyt mitään, vaikka Veeruska kutsui sitä ja koputteli lasiin.

"Se on kuollut, isi", Veeruska nyyhkäisi. "Eihän se ollut edes vanha!"

"Minä ostan sinulle uuden, kultaseni", Roberto sanoi oitis lepytelläkseen hysteeriseksi muuttuvaa tytärpuoltaan. "Ihan minkälaisen ikinä haluat."

"Saanko jonkun muun lemmikin? Hamsteri oli tosi tylsä, kun se nukkui niin paljon", Veeruska totesi.

"Tietenkin. Ihan mitä vain ikinä haluat, saat sen kyllä. Mennään vaikka huomenna katsomaan sinulle eläinkaupasta joku eksoottisempi ja kivempi eläin, mitä sanot?"

Hymy levisi Veeruskan teinitytön kasvoille. "Voi kiitos, isi! Olet maailman paras."

"Tietysti, haluan vain parasta sinulle", Roberto vastasi lempeästi. "Onko joku muu hätänä? Tarvitsetko jotain muuta?"

Jos Roberto oli jotain lapsista ja hankalista teineistä oppinut, niin sen, että ostamalla heille tavaroita heidät sai tyytyväiseksi. Se oli tosin yleensä tilapäistä, mutta sekin tilapäinen rauha oli suoranaista hermolepoa. Roberto olikin päättänyt hankkia tytärpuolelleen kaiken, mitä tämä häneltä pyysi. Veeruska mietti hetken ja pyöritteli hiuskiehkuraa sormissaan.

"Voi isi, yksi juttu on, mutta sitä sinä et pysty minulle hankkimaan", Veeruska sanoi lopulta kujerrellen.

"Mitä niin? Minulla on rahaa kuin roskaa, ei tässä maailmassa ole mitään, mitä en sinulle voisi ostaa", Roberto sanoi kulmiaan kohottaen. Hän ei pitänyt siitä, että hänen arvovaltansa ja varakkuutensa kyseenalaistettiin. Hän sai rahoillaan kaiken mitä halusi, ja jos joku rohkeni epäillä muuta, hän lyttäsi epäluulot siihen paikkaan.

"Viimeisin poikaystäväni, Samuel, lähti lätkimään eilen ja nyt olen surun murtama", Veera kertoi nyyhkäisten. "Kaipaan pojan kosketusta. Kaipaan helliä suudelmia."

"Olet oikeassa, poikaystävää minä en pysty sinulle ostamaan", Roberto totesi harmistuneena siitä, ettei pystynyt antamaan Veeruskalle, mitä tämä halusi. "Voinko tehdä mitään muuta hyväksesi, rakas?"

Veeruska mietti hetken. "Suutele minua", hän sanoi lopulta päättäväisesti. "Haluan vain suudelman. Kaipaan suutelemista niin. Sitten olen tyytyväinen."

Roberton ensimmäinen ajatus oli: "Sulaa hulluutta! Olen hänen isäpuolensa! Enhän minä voi.." Sitten Roberto kuitenkin pohti asiaa. Veeruska oli hyvin viehättävä nuori nainen, ja uudet silikonirinnat näyttivät kieltämättä houkuttelevilta. Nuori, kaunis ja seksikäs. Ei Veeruskan ulkonäössä mitään vikaa ollut, hän oli kuin äitinsä nuorempi versio. Eihän yksi suudelma nyt niin paha juttu olisi, sankarimme tuumi ja suostui.

Roberto ei vastannut, vaan kahmaisi tytärpuolensa syliinsä. Veeruskan suudelma oli märkä ja kiihkeä, kuten voi odottaa teini-ikäiseltä tytöltä, jonka hormonit hyrräävät. Tyttö myös maistui mangopurukumilta. Roberto pani kaiken kiihkeytensä peliin ja suuteli Veeruskaa kuin viimeistä päivää.

Kun he lopettivat, Roberto sanoi: "Tästä ei sitten puhuta Marjukalle, eihän? Kolminkertaistan viikkorahasi siitä hyvästä, ettet kerro tästä ikinä hänelle."

"Sopii", Veeruska vastasi silmät säteillen. "Kiitos isi! Olet tosi hyvä suutelija."

Roberto jätti Veeruskan huoneeseensa ja aikoi palata shakkipelinsä pariin, kun perheen sisäkkö Sirpa tuli hänen luokseen. Äskeisestä likaisesta tapahtumasta nolostuneena Roberto oli hieman hämmentynyt, kun Sirpa tiedusteli, mitä illalliseksi saisi olla.

"Tehkää mitä tahdotte, minulle kelpaa mikä vain", Roberto vastasi pystymättä miettimään asiaa sen enempää ja toivoen, että Sirpa lähtisi, sillä hänestä tuntui, kuin rikos olisi kirjoitettu hänen otsaansa kissankokoisin kirjaimin. "Marjukka on illan poissa, joten teette ruokaa vain minulle ja Veeruskalle."

"Selvä on, herra", Sirpa sanoi ja häipyi sitten. Roberto huokaisi helpotuksesta.

Hieman myöhemmin Sirpa kokkaili kartanon kellarikerroksen keittiössä. Hämmentäessään pataa hän pohti kuulemaansa. Veeruskan huoneen ovi oli ollut auki hänen etsiessään Robertoa, ja hän oli kuullut isän ja tyttären keskustelun. Sirpa pohti, tekisikö asialle mitään. Hän voisi aina kiristää Robertoa kertomalla, että tiesi asiasta, ja saada haluamansa. Mutta mitä hän halusi? Nyt hänellä olisi mahdollisuus saada vaikka mitä.

Totuus oli, että eniten Sirpa halusi Robertoa. Hän oli salaa rakastunut isäntäänsä, ollut koko sen ajan, kun oli tuota palvellut. Tiellä oli vain yksi mutta: Marjukka. Ja nyt näköjään myös itseään tyrkyttävä tytärpuoli. Sirpa päätti päättää asiasta myöhemmin. Tätä tilaisuutta hän ei kuitenkaan päästäisi käsistään.

Illallinen tarjoiltiin tuttuun tapaan kello puoli seitsemän. Veeruska istui jo syömässä, kun Roberto saapui. Hän ei voinut olla katsomatta tytärpuoltaan tavallista kauemmin. Nyt vasta hän todella tajusi, kuinka seksikäs tyttö oli. Aiempi suudelma pyöri hänen päässään, eikä antanut hänelle rauhaa. Roberto tiesi, että se oli väärin, voi niin väärin. Mutta se tuntui oikealta..

"Missä äiti on?" Veeruska kysyi tylsistyneen kuuloisena ja pyöritteli ruokaa lautasellaan. "Luulin, että hän tulee illalliselle."

"Marjukka lähti tapaamaan ystävättäriään kaupungille", Roberto vastasi ja oli tukehtua pihviinsä, niin keskittynyt hän oli Veeruskan rintojen tuijotteluun.

Kaksikko söi hiljaisuuden vallitessa, kunnes Veeruska lopulta sanoi: "Isi, olet niin läpinäkyvä!"

"Miten muka? Mitä nyt?" Roberto kysyi muka hämmästyneenä ja pohti, mahtoiko Veeruska nähdä hänen kohollaan olevan housunetumuksensa.

"Se suudelma ei selvästikään riitä sinulle", Veeruska totesi hymyillen viekoittelevasti. "Mutta älä huoli, minäkin haluan enemmän."

Sirpa tuli korjaamaan astiat pöydästä, ja Roberto tuijotti kuin tulisilla hiilillä Veeruskaa, joka kumartui eteenpäin hymyillen, tarjoten hänelle suoraa näkymää uhkeisiin rintoihinsa. Veeruska vietteli häntä, koetteli hänen sietokykyään. Roberto ei kuitenkaan kestänyt enää, vaan himoitsi suorastaan syntisen paljon tytärpuoltaan. Hänen oli saatava tuo vuoteeseensa!

Kun Sirpa katosi keittiöön, Roberto nappasi Veeruskaa kädestä ja juoksi tuo kannoillaan koko matkan hänen ja Marjukan makuuhuoneeseen.

Vaatteet lensivät pian pois ja Roberto ja Veeruska pujahtivat peiton alle.

"Ei meidän tarvitse tehdä tätä, jos tämä on sinusta väärin", Roberto huohotti kiihkoissaan, vaikka olikin jo miltei työntymässä tytärpuolensa sisälle. "Sano vain, niin minä peräännyn. Mutta sano se nyt heti!"

"Minäkin haluan tätä, isi", Veeruska kuiskasi. "Luulen.. että rakastan sinua."