Toinen osa, hyvät naiset ja herrat! Ensimmäisen osan kutkuttavan jännittävä dramatiikka senkuin jatkuu. Langennut Roberto saa tuntea seuraukset nahoissaan.. ainakin tietyllä tapaa.

Roberto heräsi Marjukan yksinpuheluun.

"Voi luoja.. ei olisi pitänyt juoda niin paljon. Mutta minkäs teit. He yrittivät kaikin voimin lytätä minut ja ideani mallitoimistosta, enkä voinut muuta kuin juoda lisää, jotta sain rohkeutta sanoa heille vastaan. Taisin suututtaa Camillan.. No jaa. En ole ikinä pitänyt hänestä. Hän on niin itserakaskin. En kaipaa häntä, enkä niitä muitakaan. He ovat vain kateellisia, koska heillä ei ole rahaa eikä bisnesvainua perustaa omaa mallitoimistoa. Minä näytän heille, näytän heille kaikille. Mallitoimistostani tulee SimCityn paras!"

Roberto ei saanut enää nukutuksi, joten nousi vaimonsa kanssa samaan aikaan. Muistot eilisillasta saivat hänet hetkeksi kauhun valtaan, sillä tässä samassa sängyssä hän ja Veeruska olivat pelehtineet, harrastaneet järisyttävää seksiä! Mahtoiko Marjukka haistaa Veeruskan halvan, kirpeän hajuveden lakanoista? Jos haistoikin, hän ei sanonut mitään, vaan jatkoi jauhamista eilisillasta.

"Kaikin puolin tapaaminen meni kuitenkin hyvin. Esittelin heille samalla uutta merkkilaukkuani ja pystyin suorastaan näkemään kateuden Camillan silmissä! Kerroin hinnankin, oikein suureen ääneen. Tiedätkö, kulta, paras tunne ikinä on se, kun kerron omistavani jotakin hirveän kallista ja näen, miten he sulkeutuvat kuoreensa kateellisina. Ja kotiin päästyään he kärttävät miehiltään samanlaista! Mutta minä olenkin askelen edellä, ja seuraavalla tapaamisella minulla onkin jo uusimman muodin mukainen laukku, edellisen mentyä jo muodista. Sitten he yrittävät noloina peitellä muodista menneitä, vasta ostettuja laukkujaan ja väittävät, että se on ollut heillä jo kauan, mutta he alkoivat käyttää sitä vasta nyt. Mokomat typerykset! Minä olen mallimaailman kiistaton kuningatar."

"Niinpä oletkin, rakas", Roberto kiirehti keskeyttämään saadakseen puhetulvan loppumaan. Hän suuteli vaimoaan hellästi huulille. "Ja hyvää huomenta vain sinullekin."

"Mene pesemään hampaasi, Roberto! Hengityksesi haisee", Marjukka valitti suudelman loputtua ja riensi pukeutumaan.

Lounaalla Roberto ja Veeruska kohtasivat ensi kertaa sitten viime yön. Roberto yritti esittää viatonta, mutta Veeruska katseli häntä avoimesti ja hymyili. Marjukka ei kuitenkaan huomannut mitään, vaan puheripuli oli palannut ja hän kertoili taas eilisestä tapaamisestaan ystävättäriensä kanssa.

"Juulia kertoi, että hänen miehensä vie hänet pian lomamatkalle vuoristoon. Vuoristossa on tietty kamalan ohut ilma, joka ei voi olla hyväksi iholle, mutta muuten se kuulostaa niin eksoottiselta, että minäkin rupesin pohtimaan asiaa. Mitä jos menisimmekin vuoristoon lomalla, sen rantalomakohteen sijasta? En halua, että saat taas auringonpistosta ja joudut makaamaan koko päivän huoneessa sillä välin, kun minä makoilen rannalla ja näytän epätoivoiselta, yksinäiseltä, köyhältä sinkkunaiselta!"

"Minusta vuoristo kuulostaa huonolta lomakohteelta", Roberto vastasi ykskantaan. "Mitä siellä voi edes tehdä? Patikointi ja laskettelu eivät ole minun juttujani. Minusta mennään vain sinne rantalomalle, mutta tällä kertaa minä pysyttelenkin suosiolla sisällä. Ja sitä paitsi, eihän kukaan edes näe sinua yksityisellä rannallamme!"

"Silti", Marjukka jupisi. "Sinulla on hyvä vartalo. Tietysti haluan esitellä sitä kaikille, vaikkei kukaan olisi katsomassa."

Puhe vartalosta sai Veeruskan kikattamaan ja Roberton hermostumaan. Hän ei jatkanut keskustelua pidemmälle.

Lounaan jälkeen Marjukka lähti manikyyriin. Roberto pysäytti Veeruskan ruokailuhuoneen ovella.

"Siitä eilisestä.. ethän kerro siitäkään Marjukalle?" Roberto kysyi epävarmasti. "Hän ei saa tietää siitä. Sen on jäätävä meidän salaisuudeksemme."

"Tietysti, isi", Veeruska vastasi kujertaen. "Miksi kertoisin? Olisin tyhmä, jos tekisin niin. Sittenhän emme voisi enää koskaan tehdä sitä uudestaan."

Roberto ei vastannut, vaan lähti huoneesta väkinäisesti hymyillen. Hänen puolestaan se sai jäädä yhteen kertaan, vaikka se olikin ollut upeampaa kuin kenenkään muun kanssa.. Veeruska oli hänen tytärpuolensa, hitto soikoon! Tästä tulisi vielä vaikeuksia. Nyt pitäisi vain unohtaa koko juttu. Ehkä Veeruskakin unohtaisi, kunhan löytäisi taas uuden pojan.

Iltapäivällä Marjukan yhä ollessa asioilla Roberto jatkoi kesken jäänyttä shakkipeliään. Yllättäen sisäkkö Sirpa tuli hänen luokseen.

"Mitä nyt?" Roberto kysyi laiskasti. "Tarvitsetko jotakin?"

"Minä kuulin kaiken eilen, herra", Sirpa aloitti. "Kuulin, mitä teitte Veeruska-neidin kanssa."

Roberto kauhistui ja syöksyi istuimeltaan niin, että shakkinappulat lentelivät.

"Sirpa, voi Sirpa. Pyydän, ethän kerro Marjukalle. En tahdo hänen tietävän. Sitä paitsi se oli virhe, enkä koskaan enää tee sitä. Marjukan ei tarvitse saada tietää siitä", hän kiirehti selittämään kauhusta kankeana.

Sirpa hymyili. "Herra, en kerro kenellekään, jos saan jotakin itselleni."

"Tietysti, ihan mitä ikinä haluat!" Roberto voihkaisi. "Annan sinulle kaiken! Tahdotko kenties palkankorotuksen? Tai vapaapäivän? Saat vaikka kaksi! Tai kolme!"

"Tahdon jotakin muuta", Sirpa vaati. "Herra, olen aina rakastanut teitä. Suokaa minulle rakkauttanne. Kohdelkaa minua kuin rakastajatartanne. Suudelkaa minua, ottakaa minut käsivarsillenne, viekää minut vuoteeseenne ja rakastelkaa minua. Sitten lupaan olla hiiskumatta sanaakaan Marjukka-rouvalle."

Roberto ei epäröinyt hetkeäkään. Hän vei sisäkön makuuhuoneeseensa ja kahmaisi tuon oitis kuumaan suudelmaan. Hän oli valmis tekemään mitä tahansa saadakseen Sirpan pitämään suunsa kiinni kuulemastaan. Hän ei ollut edes vihainen sisäkölleen, sillä tämä oli pienempi paha kuin palkankorotus tai vapaapäivä. Sirpan rakkaudentunnustusta hän ei sen suuremmin noteerannut, vaan päätti keskustella siitä myöhemmin. Nyt hän kuitenkin kiirehtisi, sillä Marjukka olisi vielä tovin poissa. Veeruskakin oli kaupungilla, joten ei ollut pelkoa, että heidät yllätettäisiin.

Ilta alkoi jo hämärtää, kun he olivat rakastelleet. Sirpa makasi alastomana ja tyytyväisenä hänen vieressään, ja Roberto tuijotti kattoon pohtien tapahtunutta. Hän oli aina luottanut Sirpaan, eikä siksi pelännyt tuon pettävän lupaustaan. Sitä paitsi, nainen vaikutti niin tyytyväiseltä, ettei varmasti tekisi sitä. Sirpa sai hänet jopa lupaamaan toisen kerran joskus tulevaisuudessa, senkin vastineeksi siitä, ettei kertoisi Marjukalle. Roberto suostui.

Kun he saivat vaatteet päälleen, Roberto pyysi Sirpaa vaihtamaan lakanat vuoteeseen.

"Siinä on pelehditty jo liian monta kertaa. Marjukka alkaa pian epäillä jotain vieraista tuoksuista", hän selitti Sirpalle. Sirpa ymmärsi mistä oli kyse ja lupasi vaihtaa lakanat mitä pikimmiten. Hän vielä kiitteli herraansa ja kehui tuon miehuuden kokoa.

Kun Sirpa alkoi vaihtaa lakanoita, Roberto riensi baarikaapille ja otti vahvinta alkoholia, mitä löysi. Tämä oli hänelle jo miltei liikaa: hän oli rakastellut sekä tytärpuolensa että sisäkkönsä kanssa. Kumpikin olivat ehdottoman kiellettyjä, sillä hän oli naimisissa ja onnellinen. Vai oliko sittenkään? Siis onnellinen. Roberto pohti tätä ryystäessään alkoholia ja irvistellessään. Samalla hän päätti mielessään, ettei tekisi samaa uudestaan lähiaikoina. Vasta, kun häntä alettaisiin kiristää, sitten hän ehkä myöntyisi taas makaamaan jonkun kanssa, mutta toistaiseksi hän päätti pidättäytyä.

Marjukka tuli kotiin hieman myöhemmin ja oli hyvällä tuulella. Hän esitteli upeita uusia kynsiään miehelleen ja kihersi.

"Eivätkö ole kauniit? Rakastan niitä! Miten sinun päiväsi meni, kulta?"

"Tavallisesti. Pelasin shakkia", Roberto valehteli muina miehinä ja ihaili muka siististi hoidettuja ja lakattuja kynsiä.

"Kulta.. haluan rakastella tänään. Olet niin miehekäs! En voi vastustaa sinua", Marjukka sanoi äkkiä, ja ennen kuin huomasikaan, Roberto oli viety makuuhuoneeseen.

Niin Roberto rakasteli myös vaimoaan. Kaikeksi onneksi huhut hänen miehuudensa koosta eivät olleet pelkkiä huhuja, ja väsymättömän siitosorin lailla hän rakasteli myös Marjukkaa yhtä tulisesti ja kiihkeästi kuin tytärpuoltaan ja sisäkköään. Omantunnon pieni pistos rinnassa meni närästyksen piikkiin, ja Roberto antautui himoilleen. Marjukka ei epäillyt mitään.

Juuri kun Roberto ja Marjukka kellahtivat väsyneinä ja raukeina vuoteelle rakasteltuaan, Veeruska kirkui huoneestaan: "ISIIIIIIIIII!"

Roberto pahoitteli, ja ryntäsi pukemaan vaatteita ylleen.

"Mitä nyt, kultaseni?" Roberto kysyi hätääntyneenä nähdessään hysteerisen ja itkuisen Veeruskan.

"Isi", Veeruska nyyhkäisi. "Tämä on kamalaa. Luulen, että olen raskaana! Ja lapsi saattaa olla sinun.."