Ensimmäinen osa pärähtää käyntiin JUURI NYT! Pääsemme vihdoin seuraamaan Mammonan perheen arkea! Mikäli et ole vielä (syystä tai toisesta) selvillä perheen jäsenistä, käväise Lisämatskut-osiossa tutustumassa Mammonan perheeseen. Ja sitten hypätään osan pariin!

"Ah, minun on saatava jotakin rauhoittavaa!" Marjukka Mammona huudahti ja kaatoi lasinsa täyteen kalleinta baarikaapista löytämäänsä viskiä. "Olen menossa tapaamaan vanhoja malliystäviäni, enkä tule selviämään niiden haaskalintujen nokituksesta hengissä ilman alkoholin rauhoittavaa vaikutusta."

"Miksi menet, jos et tahdo nähdä heitä?" hänen miehensä, Roberto Mammona, kysyi shakkipelinsä äärestä. Hän ei aina ymmärtänyt tuoreen vaimonsa mielenliikkeitä.

Marjukka sieppasi lasin baaritiskiltä niin raivokkaasti, että se miltei läikkyi, ja riensi korkokengät kopisten miehensä luokse.

"Roberto, senkin idiootti. Minun on saatava kertoa tytöille uusimmasta hankkeestani, ikiomasta mallitoimistosta! He muuttuvat kateudesta vihreiksi kuullessaan, että minä perustan kilpailevan yrityksen. Odotapa vain, muutaman kuukauden kuluttua, kun yritykseni tahkoaa rahaa, he ryömivät luokseni polvet verillä ja anelevat yhtiökumppanuutta tai edes työtä mallitoimistossani. Sitten minä jakelen heille almuja hyväntahtoisesti ja saan pisteet paitsi älykkyydestä, myös todistuksen siitä, että olen heitä parempi! Mallinaikani ovat jo ohitse, minä keskityn nyt isompiin ympyröihin, joissa liikkuu isompia rahoja."

Roberto pyöritteli silmiään ja söi siirsi sotilastaan eteenpäin.

"Minun pitäisi tosiaan olla jo menossa", Marjukka voihkaisi ja kulautti loput viskistä kurkkuunsa. "Ehkä otan taskumattiin hieman lisää, matkaa varten. Tarvitsen nyt rohkeutta. Pienikin virheliike tai väärä sana, ja he räkättävät minulle. Sitä riskiä en halua ottaa."

Marjukka kaivoi baarikaapista esiin taskumatin ja täytettyään sen riensi Roberton ohi huikaten: "Heippa, honey! Älkää turhaan odotelko minua illalliselle. Tulen myöhään kotiin!"

Roberto murahti vastaukseksi.

Roberto syventyi juuri takaisin shakkipeliinsä kiitollisena ihanasta hiljaisuudesta, joka huoneeseen lankesi Marjukan lähdettyä, kun viereisestä huoneesta riensi hänen tytärpuolensa Veeruska. Veeruska oli tapansa mukaan pukeutunut hyvin paljastavaan, niukkaan toppiin, jossa hänen rintansa olivat tyrkyllä (Roberto oli ostanut Veeruskalle, tämän pyynnöstä, 17-vuotissyntymäpäivälahjaksi silikonirinnat ja nyt tyttö ei muuta tehnytkään, kuin esitteli niitä kaikille pienissä paidoissaan). Roberto oli tyytyväinen tytärpuoleensa, joka taas oli tyytyväinen rintoihinsa.

"Isiiiii", Veeruska mankui. Roberto kurtisti kulmiaan. Veeruska kiusasi häntä tahallaan kutsumalla häntä isiksi ja venyttämällä sanan loppua kimeästi, kuin pikkutyttö konsanaan. Toisinaan se huvitti Robertoa, mutta tänään se lähinnä ärsytti.

"Mitä nyt?" Roberto kysyi.

"Hamsterissani on jotain vikaa, isi. Se ei liiku", Veeruska valitti. "Tule katsomaan sitä!"

"Olet varmaan vaan syöttänyt sitä liikaa", Roberto mutisi ja siirteli nappuloita. "Minähän sanoin jo, ettei sitä saa jatkuvasti syöttää! Se lihoo, eikä kohta enää pysty liikkumaan. Sitten se kuolee."

"Mutta isi, en ole syöttänyt sitä! Se vain makaa paikallaan kuin kuollut!" Veeruska monkui. "Se ei ole syönyt koko päivänä mitään. Tulisit nyt katsomaan, isi! Minua pelottaa, että se on kuollut!"

Roberto huokaisi syvään ja myöntyi lopulta.

Roberto seurasi tytärpuoltaan tämän huoneeseen, jossa Veeruska juoksi oitis hamsterihäkilleen. Pikainen vilkaisu riitti kertomaan Robertolle, ettei hamsteri tosiaan liikkunut. Ruskea karvakerä makasi paikoillaan eikä tehnyt mitään, vaikka Veeruska kutsui sitä ja koputteli lasiin.

"Se on kuollut, isi", Veeruska nyyhkäisi. "Eihän se ollut edes vanha!"

"Minä ostan sinulle uuden, kultaseni", Roberto sanoi oitis lepytelläkseen hysteeriseksi muuttuvaa tytärpuoltaan. "Ihan minkälaisen ikinä haluat."

"Saanko jonkun muun lemmikin? Hamsteri oli tosi tylsä, kun se nukkui niin paljon", Veeruska totesi.

"Tietenkin. Ihan mitä vain ikinä haluat, saat sen kyllä. Mennään vaikka huomenna katsomaan sinulle eläinkaupasta joku eksoottisempi ja kivempi eläin, mitä sanot?"

Hymy levisi Veeruskan teinitytön kasvoille. "Voi kiitos, isi! Olet maailman paras."

"Tietysti, haluan vain parasta sinulle", Roberto vastasi lempeästi. "Onko joku muu hätänä? Tarvitsetko jotain muuta?"

Jos Roberto oli jotain lapsista ja hankalista teineistä oppinut, niin sen, että ostamalla heille tavaroita heidät sai tyytyväiseksi. Se oli tosin yleensä tilapäistä, mutta sekin tilapäinen rauha oli suoranaista hermolepoa. Roberto olikin päättänyt hankkia tytärpuolelleen kaiken, mitä tämä häneltä pyysi. Veeruska mietti hetken ja pyöritteli hiuskiehkuraa sormissaan.

"Voi isi, yksi juttu on, mutta sitä sinä et pysty minulle hankkimaan", Veeruska sanoi lopulta kujerrellen.

"Mitä niin? Minulla on rahaa kuin roskaa, ei tässä maailmassa ole mitään, mitä en sinulle voisi ostaa", Roberto sanoi kulmiaan kohottaen. Hän ei pitänyt siitä, että hänen arvovaltansa ja varakkuutensa kyseenalaistettiin. Hän sai rahoillaan kaiken mitä halusi, ja jos joku rohkeni epäillä muuta, hän lyttäsi epäluulot siihen paikkaan.

"Viimeisin poikaystäväni, Samuel, lähti lätkimään eilen ja nyt olen surun murtama", Veera kertoi nyyhkäisten. "Kaipaan pojan kosketusta. Kaipaan helliä suudelmia."

"Olet oikeassa, poikaystävää minä en pysty sinulle ostamaan", Roberto totesi harmistuneena siitä, ettei pystynyt antamaan Veeruskalle, mitä tämä halusi. "Voinko tehdä mitään muuta hyväksesi, rakas?"

Veeruska mietti hetken. "Suutele minua", hän sanoi lopulta päättäväisesti. "Haluan vain suudelman. Kaipaan suutelemista niin. Sitten olen tyytyväinen."

Roberton ensimmäinen ajatus oli: "Sulaa hulluutta! Olen hänen isäpuolensa! Enhän minä voi.." Sitten Roberto kuitenkin pohti asiaa. Veeruska oli hyvin viehättävä nuori nainen, ja uudet silikonirinnat näyttivät kieltämättä houkuttelevilta. Nuori, kaunis ja seksikäs. Ei Veeruskan ulkonäössä mitään vikaa ollut, hän oli kuin äitinsä nuorempi versio. Eihän yksi suudelma nyt niin paha juttu olisi, sankarimme tuumi ja suostui.

Roberto ei vastannut, vaan kahmaisi tytärpuolensa syliinsä. Veeruskan suudelma oli märkä ja kiihkeä, kuten voi odottaa teini-ikäiseltä tytöltä, jonka hormonit hyrräävät. Tyttö myös maistui mangopurukumilta. Roberto pani kaiken kiihkeytensä peliin ja suuteli Veeruskaa kuin viimeistä päivää.

Kun he lopettivat, Roberto sanoi: "Tästä ei sitten puhuta Marjukalle, eihän? Kolminkertaistan viikkorahasi siitä hyvästä, ettet kerro tästä ikinä hänelle."

"Sopii", Veeruska vastasi silmät säteillen. "Kiitos isi! Olet tosi hyvä suutelija."

Roberto jätti Veeruskan huoneeseensa ja aikoi palata shakkipelinsä pariin, kun perheen sisäkkö Sirpa tuli hänen luokseen. Äskeisestä likaisesta tapahtumasta nolostuneena Roberto oli hieman hämmentynyt, kun Sirpa tiedusteli, mitä illalliseksi saisi olla.

"Tehkää mitä tahdotte, minulle kelpaa mikä vain", Roberto vastasi pystymättä miettimään asiaa sen enempää ja toivoen, että Sirpa lähtisi, sillä hänestä tuntui, kuin rikos olisi kirjoitettu hänen otsaansa kissankokoisin kirjaimin. "Marjukka on illan poissa, joten teette ruokaa vain minulle ja Veeruskalle."

"Selvä on, herra", Sirpa sanoi ja häipyi sitten. Roberto huokaisi helpotuksesta.

Hieman myöhemmin Sirpa kokkaili kartanon kellarikerroksen keittiössä. Hämmentäessään pataa hän pohti kuulemaansa. Veeruskan huoneen ovi oli ollut auki hänen etsiessään Robertoa, ja hän oli kuullut isän ja tyttären keskustelun. Sirpa pohti, tekisikö asialle mitään. Hän voisi aina kiristää Robertoa kertomalla, että tiesi asiasta, ja saada haluamansa. Mutta mitä hän halusi? Nyt hänellä olisi mahdollisuus saada vaikka mitä.

Totuus oli, että eniten Sirpa halusi Robertoa. Hän oli salaa rakastunut isäntäänsä, ollut koko sen ajan, kun oli tuota palvellut. Tiellä oli vain yksi mutta: Marjukka. Ja nyt näköjään myös itseään tyrkyttävä tytärpuoli. Sirpa päätti päättää asiasta myöhemmin. Tätä tilaisuutta hän ei kuitenkaan päästäisi käsistään.

Illallinen tarjoiltiin tuttuun tapaan kello puoli seitsemän. Veeruska istui jo syömässä, kun Roberto saapui. Hän ei voinut olla katsomatta tytärpuoltaan tavallista kauemmin. Nyt vasta hän todella tajusi, kuinka seksikäs tyttö oli. Aiempi suudelma pyöri hänen päässään, eikä antanut hänelle rauhaa. Roberto tiesi, että se oli väärin, voi niin väärin. Mutta se tuntui oikealta..

"Missä äiti on?" Veeruska kysyi tylsistyneen kuuloisena ja pyöritteli ruokaa lautasellaan. "Luulin, että hän tulee illalliselle."

"Marjukka lähti tapaamaan ystävättäriään kaupungille", Roberto vastasi ja oli tukehtua pihviinsä, niin keskittynyt hän oli Veeruskan rintojen tuijotteluun.

Kaksikko söi hiljaisuuden vallitessa, kunnes Veeruska lopulta sanoi: "Isi, olet niin läpinäkyvä!"

"Miten muka? Mitä nyt?" Roberto kysyi muka hämmästyneenä ja pohti, mahtoiko Veeruska nähdä hänen kohollaan olevan housunetumuksensa.

"Se suudelma ei selvästikään riitä sinulle", Veeruska totesi hymyillen viekoittelevasti. "Mutta älä huoli, minäkin haluan enemmän."

Sirpa tuli korjaamaan astiat pöydästä, ja Roberto tuijotti kuin tulisilla hiilillä Veeruskaa, joka kumartui eteenpäin hymyillen, tarjoten hänelle suoraa näkymää uhkeisiin rintoihinsa. Veeruska vietteli häntä, koetteli hänen sietokykyään. Roberto ei kuitenkaan kestänyt enää, vaan himoitsi suorastaan syntisen paljon tytärpuoltaan. Hänen oli saatava tuo vuoteeseensa!

Kun Sirpa katosi keittiöön, Roberto nappasi Veeruskaa kädestä ja juoksi tuo kannoillaan koko matkan hänen ja Marjukan makuuhuoneeseen.

Vaatteet lensivät pian pois ja Roberto ja Veeruska pujahtivat peiton alle.

"Ei meidän tarvitse tehdä tätä, jos tämä on sinusta väärin", Roberto huohotti kiihkoissaan, vaikka olikin jo miltei työntymässä tytärpuolensa sisälle. "Sano vain, niin minä peräännyn. Mutta sano se nyt heti!"

"Minäkin haluan tätä, isi", Veeruska kuiskasi. "Luulen.. että rakastan sinua."